Omaa aikaa

Olen ollut uudessa työpaikassa viisi viikkoa ja alku on ollut vauhdikas. Päivät kuluvat nopeasti ja uuteen arkeen totuttelu ottaa kropasta voimaa pois. Viikonloput ovat kuluneet ystävien seurassa, melko vauhdikkaasti nekin. Tänään minun oli tarkoitus siivota. Silmäni aukesivat aamulla vartin yli seitsemän. Mietin, että ei helvetti, ehdin siivota huomennakin. Tänään menee puhelin äänettömälle ja otan omaa …

Jatka artikkeliin Omaa aikaa

Paikka on teidän

Noin yhdeksän kuukautta siihen meni. Uuden työpaikan saamiseen. Minusta puhuttiin hyvää selkäni takana, ja sain kutsun haastatteluun suosittelun perusteella. Noin tunnin mittaisen haastattelun jälkeen kävelin kohti läheistä kahvilaa ja mietin, mitä äsken tapahtui. Kättelinkö juuri tulevaa esimiestäni merkiksi työpaikasta? Niin siinä taisi käydä. Aloitan pääsiäisen jälkeen uuden työn parissa. En voisi olla enempää innoissani, sillä …

Jatka artikkeliin Paikka on teidän

Mitä tänne jää

Tänä vuonna on siirtynyt useampi suomalainen julkisuuden henkilö ajasta ikuisuuteen. Olemme saaneet seurata lehtien palstoilta, miten heitä suremaan jääneet ovat nousseet otsikoihin negatiiviseen sävyyn, kun ihmisiä on kielletty osallistumasta hautajaisiin tai kiistaa on muistokonsertin settilistan kanssa. Omaan musiikilliseen matkaani ovat kuuluneet enemmän ulkomaiset artistit, joista kolme on lähivuosina riistänyt oman henkensä. Katsoin juuri Freddie Mercurysta …

Jatka artikkeliin Mitä tänne jää

B-luokan kansalainen

Olen ollut avoin työttömyydestäni, vaikka ihmisiä tavatessa hävettää sanoa ääneen olevansa työtön. En ollut ehtinyt olla työttömänä kuukauttakaan, kun törmäsin täällä Tampereella erääseen tuttuun, johon alun perin tutustuin Jyväskylässä. Hän kysyi kuulumisiani ja kerroin muuttaneeni Tampereelle töiden perässä. Kerroin myös, että töihin olin päässyt työllistämisohjelman kautta olematta päivääkään ilman työtä, ja että toimin työllistämisohjelman kautta …

Jatka artikkeliin B-luokan kansalainen

Seitsemän kuolemansyntiä

Katson paljon elokuvia ja jopa keräilen niitä. Elokuva vie minut pois arjesta ja samalla myös asettaa arkiset huolet perspektiiviin. Suoratoistopalvelut unohtaen kaivoin kokoelmistani elokuvan "Seitsemän". Elokuvassa nuori ja lupaava etsivä sekä viimeistä juttua ennen eläkkeelle jäämistään selvittävä etsivä tutkivat seitsemään kuolemansyntiin perustuvia murhia. On hurjaa, miten elokuva sai minut miettimään, että voisin aivan hyvin olla …

Jatka artikkeliin Seitsemän kuolemansyntiä

Ei tartte auttaa

Me suomalaiset olemme vaatimatonta kansaa. Olemme myös ylpeää kansaa. Hyviä ominaisuuksia molemmat. Ylpeytemme ja vaatimattomuutemme saattavat kuitenkin laittaa meitä ponnistelemaan elämässämme tarpeettoman paljon enemmän kuin olisi tarpeen. Halutessamme voisimme pyytää apua läheisiltä, mutta ei. Suomalainen ponnistelee vaikka läpi harmaan kiven. Periksi ei anneta. Ja kamalintahan olisi jäädä palvelus velkaa toiselle. Jos kaikesta huolimatta saamme apua, …

Jatka artikkeliin Ei tartte auttaa

Hei käydäänkö kahvilla?

Vuoden vaihtuminen on saanut meidät kirjoittamaan sosiaaliseen mediaan kuluneesta vuodesta, kiittämään haasteissa auttaneita ja jopa lupaamaan jotain tulevan vuoden tekemisistämme. Sosiaalinen media harvoin on kanava, johon kerromme todellisista vaikeuksista elämässämme. Haluamme tietyllä lailla tuoda itsestämme esiin kiillotetun pinnan. Emmehän halua näyttäytyä nillittäjinä tai kokea häpeää. Tästä syystä kertoessamme takana olevan rankka vuosi tai alkavana vuonna …

Jatka artikkeliin Hei käydäänkö kahvilla?

Me luulosairaat

Monet meidän ihmisten välisiin pieniin kahnauksiin johtavat asiat ovat oman luulosairautemme tulosta. Pahimmassa tapauksessa luulo siitä, mitä toinen ihminen meistä tai elämästämme ajattelee, voi johtaa useiden vuosien tai jopa lopun elämän välirikkoon. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeammaksi asiasta puhuminen tulee. Muistammeko lopulta, mistä kaikki olikaan saanut alkunsa ja onko osapuolilla sama käsitys välirikon syystä? …

Jatka artikkeliin Me luulosairaat

Kahden kaupungin loukussa

Kotoisin olen Jyväskylästä ja syntyjäni Laukaasta Vehniän kylältä. Tampereelle muutin keväällä 2018 ja pian huomasin valtaosan uusista ystävistäni, kavereistani ja tutuistani omaavan juuret muualla kuin Pirkanmaalla. Syntykunnasta tai -kaupungista ollaan ylpeitä. Moni jopa kieltäytyy sanomasta itseään tamperelaiseksi, vaikka onkin asunut täällä useita vuosia. Näyttää siis siltä, että olemme kahden kaupungin loukussa. Minäkin olen yksi niistä, …

Jatka artikkeliin Kahden kaupungin loukussa

Alku

Kirjoittaminen. Rakastan sitä niin paljon, että olen tehnyt siitä itselleni ammatin. Miksi sitten kirjoittaisin vapaa-ajallani? Ja vielä blogia Ämmän maailmasta? Miksi en vain kirjoittaisi päiväkirjaa? Elämää eläessä tulee vastaan asioita ja teemoja, jotka eivät sijoitu elämääni kronologisessa järjestyksessä. Nämä asiat eivät välttämättä ole minulle tapahtuneita, mutta saattavat ihmetyttää tai mietityttää. Saatan nähdä nämä asiat hieman …

Jatka artikkeliin Alku